Korhonen on Suomen yleisin sukunimi. Korhosia on noin noin 22 500. Korhosten sukua on tutkittu melko perusteellisesti.

Sukunimi Korhonen on syntynyt korho-sanasta suomen kielen pohjalta Suomessa. Etymologisessa sanakirjassa korho-sanan vastineita mainitaan vain suomen lähisukukielissä, virossa ja lyydissä. Se merkitsee koholla olevaa. Sanalla on myös merkitys huonokuuloinen. Jälkimmäinen merkitys on yleinen Suomen murteissa. Karjalan kielen sanakirjassa verbillä korhottaa ovat merkitykset: liikkua pää pystyssä, kohottaa, heristää. Korhosten suku on aikojen kuluessa yleistynyt koko maassa niin, että se nykyisin on Suomen yleisin sukunimi. Nimeä Korhonen on luonnehdittu jo aikaisemmin Itä-Suomen yleisimmäksi sekä varsinaiseksi savolaisnimeksi. Korhosia tiedetään asuneen jo keskiajalla Kannaksella: Muolaassa ja Metsäpirtissä, joissa oli Korhola-nimiset talot jo 1200-luvulla. (Lähde Leea Korhonen)

Heikki, Olavi, Matti, Yrjö ja Lauri, Siinä Kainuun ensimmäiset Korhoset. Heistä myöhemmin muut häipyvät historiakirjoista ennen 1640-lukua, mutta Sotkamon Vihtamossa asuvasta Olavista jatkuu sukupolvien ketju meidän päiviimme saakka.

Mummomme Aino Kustaava kuului laajaan Sotkamon Korhosten sukuun, jonka kantaisä on Olavi ”vanha” Korhonen s. noin 1573. Martti Korhonen tehnyt laajan selvityksen Sotkamon Korhosista, Korhoset Kainuuta asuttamassa 1573 – 1913´.